Heittipä kerran, noin 30 vuotta sitten, runojen kylväjä yhden tarkoin valitun siemenen Kainuun tanteereeseen. Olihan toki jo aiemmin (muun muassa Elias Lönnrotin ja Eino Leinon armosta) runouden puu juurruttanut itsensä kainuulaiseen maaperään, mutta nyt runon siemen alkoi kasvattaa lausuntataiteen lehtiä. Lausunnan harrastajat halusivat olla tukemassa Sana ja sävel kalevalaisessa Kajaanissa -tapahtumaa ja juurruttaa kasvavan innostuksen Kainuun peruskallioon.

Sikiä siemen sikiä
vartu varpu,
viriä vesa,
Kasva, kurkota korkealle
Kainuun korpikankahalla! 
Sade syleili siemenen,
auttoi alkuun Alnus rictuksen.

Lea Suopelto

Runopuu kasvoi ja eli vuodenkierron mukana: talvisin se kokosi vankistuvan vartensa viereen runouden ystäviä, jotka kertoivat joka ilta puulle ja toisilleen rakastuneita, vihastuneita, virallisia ja murheen murtamia ajatuksiaan runomuodossa. He koostivat iltamia runopuunsa kunniaksi ja esiintyivät kaikille muillekin. Kevään tullen runopuu puhkesi lehteen ja lausujat valmistautuivat Runoviikon saapumiseen, jolloin he innokkaina pääsisivät nauttimaan runopuun hedelmistä – virkistävää, elähdyttävää ja voimia antavaa.

Runopuun vankistuvaan ja vuosirenkaita kasvattavaan varteen ilmaantui silloin tällöin uusia lehtiä: Tarjolla tänään esiintymiskoulutusta! Esityksiä! Yhteistyömahdollisuus – ota pian yhteyttä! Liity joukkoomme! Niiden opastamina runouden ystävät auttoivat toisiaan ja istuttivat pian omatoimisesti pieniä taimia. Joukkoon hyväksyttiin kaikenlaisia puita koivunvesoista korpikuusiin.